Kaikilla kissanomistajilla on varmaan ollut niitä päiviä, kun on ollut täysin päivän selvää, että se kissa mikä kanssasi saman katon alla asuu, on itse piru eläimeksi. Kun saman päivän aikana on näytetty kaikki ilkeydet mitä osataan, käyty kymmeniä kertoja kiinni jalkoihin tai käsiin, ravattu pitkin kämppää niin ettei verhotkaan pysy tangoillaan. Kaadettu maitopurkki ja pudotettu x määrä laseja lattialle. Kun on huudettu kuin syötävä ulko-oven edessä. Kun ulkona ei suostuta joko liikkumaan minnekään tai sitten rynnitään kuin riivatut niin pitkälle kuin hihna päästää. Sähistään ohikulkijoille ja kyttäillään pikkulapsia niin että ne alkaa pelkäämään.

Ja sitten jokaisella on varmasti (ainakin toivottavasti!) niitä päiviä, kun kissa on itse ihanuus. Aamulla, juuri sopivaan aikaan, herätetään puskemalla ja kehräämällä, sipsutellaan nätisti vierellä ja kainolla maukaisulla pyydetään ruokaa. Ja syödään se ruoka hyvällä ruokahalulla heti ja nyrpistelemättä. Sitten lötkähdetään sohvalle ja siinä söpöstellen pestään tassut ja naama ja vähän emännänkin tassuja ja naamaa :) Tuodaan leikkihiiri syliin, samalla katsoen kysyvästi, että jos mitenkään jaksaisit emäntä rakas sen mulle heittää niin tuon takaisin. Uskotaan kun sanotaan ei, ja kynnet ja hampaat pidetään piilossa. Ulos pyydetään yhdellä pienellä miukaisulla. Ja ulkona kävellään reippaasti, kiipeillään muttei liian korkealle oksien sekaan, jutellaan vastaantulijoille ja annetaan niiden silittää. Naapurin mummoille huudetaan hyvänpäiväntoivotukset jo kauempaa. Illalla istutaan lavuaarin vieressä kun emäntä pesee hampaita, ja sänkyä aukaistaessa sukelletaan peiton alle jo valmiiksi. Ja siellä pysytään koko yö. :)

Onneksi noita viimeksimainittuja päiviä on useammin. Toissailtana kyllä meinasi itselläni mennä arvon herra J:n kanssa hermot, mutta suurin syy oli muuten huono päivä, ja oma huolimattomuus. (Onhan se jo nähty että jos laseja pöydälle jää, ne siitä siivotaan hyvin pian lattialle!) Niinhän se on, että ei kissa tahallaan ikinä pahojaan tee, kyllä siihen syy aina löytyy jostain muualta kuin kissasta. Meillä se on yleensä emännän laiskuutta, kun ei jaksa heti lähteä jätkän kanssa ulos tai leikittää niin paljon kuin hänen mielestään pitäisi :P Tai sitten on ollut liian pitkän päivän poissa. Onneksi sitä tapahtuu aniharvoin, sillä itselläkin tulee jätkää ikävä aina kun joutuu vähänkään pidemmän päivän olemaan poissa kotoa.

Mistä tulikin mieleeni, ensi viikonloppuna olisi mökkireissu torstaista sunnuntaihin.. Saa nähdä miten kamala ikävä J:tä sillon tulee. J:llehän on melkeinpä ihan sama missä se on ja kenen kanssa, kuhan saa leikkiä ja nukkua ;D Jerry meneekin koira-ja kissahoitolaan. Mielenkiinnolla odotan miten jätkä siellä viihtyy..Etenkin jos siellä sattuu olemaan muita kissoja. No, onneksi siellä on myös ulkotarh, missä pääsee vissiin joka päivä käymään. Epäilen kyllä ettei pojalle muutenkaan tylsää tulisi, se on uusista paikoista aina niin innoissan. :) Uskon kyllä että hyvin se menee, siellä on ammattitaitoiset hoitajat jne. Muttakun tahtoo aina tulla huoli tuosta "lapsesta"... :)

...nyt on sitten blogissa vihjettä siitäkin missä kaupungissa me Jerryn kanssa asustellaan,jos joku ei sitä vielä ole hoksannut :p