Siis kääk. Me ollaan tääl Tuhkan kans ihan äimän käkenä! Emäntä on tull ihan hulluks! Se tänään töistä tullessaan kaks pahvilaatikkoa, ja sieltä paljastu kauheesti tavaraa, metallia ja puuta ja narua. Sitte se ähersi varmaan tunnin, kirvaski pari kertaa, toivoi omistavansa pitemmän varren (miten se liittyy mihinkään?). No, sitte se työn lopputulos on tämä:

Siis voi pojat! Ny täytyy olla joulu, ku tommone hieno härveli saatiin! Nyt me ollaan siin riekuttu vaik kuinka, tosin mä olin eka vähän ennakkoluulonen, että noinkohan tuonne korkeelle kannattee mennä.. Mut sit ku toi pikkune meni nii tottakai mäki sit. Itseasiassa, mä en tuu täältä enää pois! Huutelen vaan emännälle et mitä pitää kirjottaa. Mä oon niin haaveillu aina et pääsis jonneki korkeelle tääl, mutku verhoissakaan ei muka saa kiivetä nii haaveeks on jääny.. Vaan ei enää! :D

Kattokaa, tuota mä tarkotan. Se o kuulemma Pilvilinna. Vähän tyttömäinen nimi, mun mielest vaik Yläkerta ois parempi ku näi jätkien kesken tätä käytetään. Mut täält o tosi kiva kattella, näkee uloski (nii näkee kyl muiltaki tasoilta) Mut tosta emäntä ei kyl tykänny, ku kurkottelin verhotankoo tuolta.. Meinas et sinne ei oo mitään asiaa. Hö.

Ja mä mahun jopa oikaisemaan komean varteni tuota runkoa vasten, huippua!

Ja voi toisia kyttäillä tuolt ylhäältä! Me like it! :D