Maanantaina oli siis Tuhkan tikkien poisto, mutta lääkärissä kävikin ilmi, ettei tikkejä ollut jäljellä kuin yksi! Hieman omatoiminen Tuhka siis jälleen ollut. No, tikin poisto meni hyvin, Tuhka rauhoitettiin ja hommassa ei kauan mennyt. Tuhka tuskin edes hoksasi että oli lääkärissä, kun jo tuikattiin rauhoituspiikki takamukseen. Seuraavan kerran poika olikin tajuissaan vasta autossa kun oltiin jo melkein kotipihalla! Tuhka on tottakai ollut onnessaan kun on päässyt kaulurista eroon, mutta hyvin rauhallinen on kyllä vieläkin. Esim. tuonne ennen niin rakkaaseen kiipeilypuun pesään ei ole mennyt kuin kerran, eikä silloinkaan viihtynyt kauaa. Tosin, eilen vasta laitoin tuon pesän uudestaan paikalleen. Positiivista on se, että Tuhka on nyt kotona vieraidenkin läsnäollessa paljon rohkeampi! Kaipa se auttoi, kun piti "väkisin" olla näkyvillä vaikka ovikello soikin, kaulurin kanssa kun ei vakiopiiloihin mahtunut. Mutta mukavaa kehitystä tämmöinen, vaikka tuleekin vähän ikävän asian sivutuotteena.

No, nyt täällä on hyvinkin rauhallista porukkaa. Kissat vetelevät iltapäivätirsoja, taitavat nekin venähtää kyllä iltauniksi jo piakkoin. Tähänmalliin Jerrykin on jo taas tottunut Tuhkaan:

On taas niin tummia nuo kuvat, vaikka salamalla otin.. Saisipa jostain uuden kameran niin olisi ilo kuvata kissoja. Nyt lähinnä ärsyttää kun ei saa sitä ikuistettua mitä tahtoisi.

Vähän nassukuvia. Tuhka näkee mukavia unia.

Ja Jerryn salaperäinen katse:

Ja Matosöpönen.