Heräsin vähän jännittyneenä tuossa kellon soidessa, kun ensimmäisenä tajuntaan iski ajatus: Jerrylle pitää antaa lääkkeet. Tämä kun ei ole koskaan ollut mikään helppo lääkittävä, vaan yleensä on haistanut lääkkeen ruoasta jo kaukaa, onnistunut pakenemaan pakkolääkintää, tuntuu että se osaa kääntää päätäänkin vähintään 200 astetta, kun koittaa saada suuta auki.

No, ajattelin että yritetään nyt edes ihan kaveripohjalta tätä hommaa. Herkkuboksi käteen, epilepsialääkkeen puolikas ja kaksi antibioottia toiseen. Epilepsialääkkeen sain tungettua pehmeän herkun sisään, ja se meni ihan ongelmitta, nuppineulanpään kokoinen annos kun on. Siitten vuorossa kaksi kertaa suurempi antibiootti tabletti, ja niitäkin kaksi. Mielessä kävi että ei tämä voi onnistua yhtä helposti... mutta kokeillaan! Pistin herkun ja tabletin päällekäin, ja tarjosin Jerrylle. Suureksi ihmeekseni jätkä muina miehisä mussutteli menemään, jopa suusta pudonneen antibiootin hotkaisi lattialta oitis! :O

Kyllä mäntä on nyt todella ylpeä pienestä potilaasta! Mutta arvatkaapa vaan, toimiiko enää toista kertaa, nyt kun pääsin kehumaan... :P

P.S. Lisäsin kategorioihin kohdan Epilepsia, jos joku sattuu eksymään blogiin tietoa etsiessään. Yritän tänne kertoilla mahd. hyvin meidän arjesta tuon sairauden kanssa.