Meillä on taas elo tasautunut täällä, kuten päivitystahdistakin näkee. Kuhan ollaan vaan ja hengaillaan, vai miten se laulu nyt menikään.. No, kyllä me nyt muutakin tehdään, joka-aamuiset ja -iltaiset villit ja rallit nyt ainakin, ja välillä kaikenlaista muutakin kivaa täällä touhutaan. Ulos ei enää mennä kun siellä on kylmä, parvekkeella kyllä käydään jos aurinko paistaa. Onneksi ikkunoistakin näkee kauas, ja paljon lentäviä paistejakin pyrähtelee ihan tuosta läheltä.

Mä Jerry kiukuttelin emännälle tuossa muutaman viikon, en sitte leppyny millään sille, huusin vaan ja remusin ja kiusasin muita. Emäntä kovasti koitti kysellä että miksi oon niin pahalla päällä, mutta eikai siihen aina syytäkään tarvita. Ja vaikka joku syy oliskin ollu niin en varmaan ois kertonu. Mut sit huomasin ettei sillä kiukuttelulla pääse mihinkään, ei ainakaan saa rapsutuksia yhtään enempää ku ennenkään. Jotenka fiksuna kissana lopetin sitten sen ja oon nyt taas suht lunki jätkä.

Niin ja musta on tullu emännän oma henkilökohtainen herätyskello. Mä osaan herättää sen joka aamu ihan oikeaan aikaan, pikkusen ennen ku sen puhelin soi. Oon tästä taidostani hyvin ylpeä, jostain syystä isäntäväki ei sitä osaa arvostaa. Mutta oon kyllä keksinyt niin tehokkaan keinon, huutamisen ja ovenkahvan rämpyttämisen yhtä aikaa! Siinä ei nuku pommiin puolikuollutkaan. Saisivat olla kiitollisia, mokomat, mutta ei, pahalla tuulella sieltä yleensä tullaan. En aina jaksa ymmärtää ihmistä...

En tiiä oonko mä tai emäntä kertonu aikasemmin tuosta uudesta, muuttuneesta Tuhkasta, joka on nyt tullu esiin sen seikkailun jälkeen. Ku muistatte varmaan että Tuhka oli sillon vähän semmonen arka jätkä ennen, pelkäs vieraita ja ovikelloa ja vähän kaikenlaista. Muutenkin viihty aina enemmän itekseen tuolla kiipeilypuussa nukkumassa. No mutta nyt onkin ihan eri ääni kellossa! Nimittäin vieraita saa tulla ja mennä, Tuhka pysyy näkösällä ja on jopa käyny tervehtimässä vieraita! Ei nyt ihan heti tietenkään, mutta sitte ku ne on ollu täällä hetken niin Tuhka tulee kyselemään että ketäs tuli. Ja muutenkin, se leikkii nyt mun ja Madon kans paljo enemmän, ja emäntää se ei tahdo päästää silmistään oikeen ollenkaan. Meillä on joskus vähän keskustelua Tuhkan kans siitä, että kumman vuoro nyt onkaan olla emännän sylissä ja hellittävänä... Mut ihan tasapuolisesti onneksi rapsuja saadaan. Ihan kiva ku toi pikkuveli on ny vähän reippaampi kaveri, on vähän enemmän äksöniä elämässä! :D 

Kuvii meistä ei nyt ole, mutta toi miesorja on kuulemma ostanu jonku ihan ältsin hienon kameran, ja emäntä nyt koittaa kysellä et saisko seki opetella sitä käyttään. Se sitte sais meistä vielä hienompia kuvia ku ennen. Mut, siihen menee varmasti aikaa ku se on kuulemma aika monimutkanen vehje verrattuna noihin aikasempiin. Parempia kuvia odotellessa siis!

Mukavaa syksynjatkoa kaikille! :)