Emäntä on hyvin iloinen.

Meidän potilaamme nimittäin on hyvinkin nyt terve! Siis, kaikista lääkkeen sivuvaikutuksista ollaan päästy eroon, ruoka maistuu, virtaa riittää, ääntä lähtee.Välillä vähän liiankin kanssa, mutta en valita! :D Oon vaan niin iloinen että alämäni kissa on taas kunnossa. Joka kerta lääkitessäkin tappelee vastaan hyvin Jerrymäiseen tapaan. Mutta hyvin lääkkeenanto kuitenkin sujuu, Jerry tietää ettei emännälle ryttyillä näissä asioissa. Mutta se on terveen merekki että vähän kiukutellaan... :D Niin, ja kynnetkin ovat alkaneet kasvamaan ihan kunnolla! Nyt ne jo näyttää kynsiltä, eivätkä miltään epämääräisiltä lihariekaleilta. Ja tämän myötä liikkuminenkin on petraantunut, nyt pystyy jo juoksemaankin Tuhkan perässä. Ja Tuhkahan on siitä mielissään, joka ilta täällä kaksi kollia kurnuttelee toisilleen, että otettasko pienet rallit tai painit. :) Tosin, Jerryn drama queen-luonne ei ole kadonnut minnekään, vaan heti jos Tuhka leikin lomassa tassullaan kajoaa Jerryyn, päästetään kauhea itku ja valitus... ;D 

Mutta, näin sitä sieltä huolista ja murheista aina noustaan, vaikka välillä olisikin epätoivoiset olotilat. Kiitos kaikille jotka meitä on tsempanneet eteenpäin, on mukava tietää että hengessä olette mukana!

Oikein mukavaa marraskuun loppua! :)