Oltiin nimittäin unohdettu koko blogi ihan kokonaan... Mutta hei, meilläon teille ihan videotodistetta meidän olemassaolosta! Emäntä yksi aamu nappasi kameran ja kuvasi Tuhkan leikkihetkeä, niin että meinasi myöhästyä töistä! Ja tekipä mokankin, kuvasi tuo kamera "poikittain" niin nyt on sitten kuva vaakatasossa! Eikä se osaa sitä kääntää vaikka kovasti ähräsi ja yritti. No, saatte vähän niskavenytystä kun tuon katsotte. Muistakaa sitten venyttää toisellekin puolelle! :))
Muuten kuuluu ihan sitä tavallista tallausta, Jerry kävi tammikuussa lääkärin pakeilla, verikokeissa. Kaikki oli ok, ja samalla lääkeannoksella jatketaan seuraavat puoli vuotta. Eli sitten heinäkuussa on taas tiedossa ell-reissu. Mutta, sitä ennen ehditään nauttia keväästä ja kesästäkin! Me ootellaan jo kovasti että milloin tarkenis lähteä valjastelemaan. Aurinkoisina päivinä ollaan jo ihan mielellään parvekkeella, lintuja tiiraamassa. :) Laitetaan tähän loppuun tuo video, ja sen myötä mukavan kevään toivotukset kaikille meijän kärsivällisille blogikamuille!
Seuraavan kuvan myötä haluamme toivottaa kaikille blogikamuille ja lukijoille oikein herrrrkullista ja rentouttavaa joulua! Palaamme näppäimistön ääreen luultavimmin ensi vuoden puolella.
Joo, meillä käy nykyjään ovi koko ajan ja muutenki melkosta meininkiä.
No, alotetaan nyt tosta ehkä isoimmasta jutusta, ku siis täällä kävi koira. Siis ymmärrättekö, koira! Me jo aateltii ettei meijä tarvis koiria nähä ikinä ku ne on vähän ärsyttäviä häseltäjiä... Mut silti tollanen tuli meille tuosta noi vaa.
Tässä se siis on.
Tommone ihme pikkusintti, paljo pienempi ku me. Eikä kuvasta päätellen oo mikää penaalin terävin kynä. Ja silti kehtas tulla meijä reviirille, uskomatonta touhua! No, Jerry siltä sitte ottikin heti kättelyssä luulot pois. Niinku voitte tosta kuvasta ehkä nähä, vasemman puoleisessa korvassa on vekki, jonka Jerry siihen täppäs kun toi kakara tunki liian lähelle. Ei muuten tunkenu toiste!
Mut joo, muu porukka sit leppyki aika äkkiä tolle, ku kyllä se maltto paikallaanki olla vähän aikaa.
Täs on Tuhkan ja ton sintin kokoeroa mallaava kuva:
Ei se sit ollu kuiten ku puol päivää meillä. Mut emäntä sano et se kyl saa tulla uudestaanki. Eikai toi nyt lopen nii paha ollukaa, mut on siinä kyllä ihmettelemistä.
Nii ja sit se Ilona-tyttöki on käyny meillä taas kylässä, mut siitä emäntä ei ikään muista ottaa kuvia. Ilonalla on kuulemma se uhmaikä ny, se kiusaa vähän kaikkia ja tekee pahuutta. Mut pitäähän sitäki kokeilla! ;)
Se on muuten joulukuu, kohta saadaan vissiin taas lahjoja. Tai ei me kyllä olla varmoja, mut on toi emäntä nii pehmo että meille aina kuitenki jotain hommaa. :)
Meidän potilaamme nimittäin on hyvinkin nyt terve! Siis, kaikista lääkkeen sivuvaikutuksista ollaan päästy eroon, ruoka maistuu, virtaa riittää, ääntä lähtee.Välillä vähän liiankin kanssa, mutta en valita! :D Oon vaan niin iloinen että alämäni kissa on taas kunnossa. Joka kerta lääkitessäkin tappelee vastaan hyvin Jerrymäiseen tapaan. Mutta hyvin lääkkeenanto kuitenkin sujuu, Jerry tietää ettei emännälle ryttyillä näissä asioissa. Mutta se on terveen merekki että vähän kiukutellaan... :D Niin, ja kynnetkin ovat alkaneet kasvamaan ihan kunnolla! Nyt ne jo näyttää kynsiltä, eivätkä miltään epämääräisiltä lihariekaleilta. Ja tämän myötä liikkuminenkin on petraantunut, nyt pystyy jo juoksemaankin Tuhkan perässä. Ja Tuhkahan on siitä mielissään, joka ilta täällä kaksi kollia kurnuttelee toisilleen, että otettasko pienet rallit tai painit. :) Tosin, Jerryn drama queen-luonne ei ole kadonnut minnekään, vaan heti jos Tuhka leikin lomassa tassullaan kajoaa Jerryyn, päästetään kauhea itku ja valitus... ;D
Mutta, näin sitä sieltä huolista ja murheista aina noustaan, vaikka välillä olisikin epätoivoiset olotilat. Kiitos kaikille jotka meitä on tsempanneet eteenpäin, on mukava tietää että hengessä olette mukana!
Täällä on elämä taas uomissaan, ja sen näkee jo ihan blogipäivitysten tiheydessäkin...
Sen voin ilokseni kertoa, että Jerry on taas piristynyt tosi paljon, ja on enemmän oma itsensä. Eilenkin nautin vapaasta aamupäivästä kuunnellen kello kuudesta kello yhdeksään erään arvon herran joikaamista... Oli varmaan sitä mieltä että emäntä ylös hinnalla millä hyvänsä! Vaan emäntäpä onkin ihan yhtä itsepäinen kuin kissa, eikä uhallakaan noussut sängystä ennenkuin hiljaisuus koitti! :D Vaan on se mukava kun ääntä pääsee ja liikettä riittää, meinasin jo ahdistua että jääkö Jerry ihan sohvaperunaksi.
Tottakai, liikkuminen on vieläkin vähän hankalaa, tassut vaivaavat edelleen, mutta parempaan suuntaan mennään jatkuvasti! :)
Mutta, koska viimeaikoina parrasvaloissa on ollut Jerry, on aika antaa hieman palstatilaa muillekin. Sopivasti sattuikin paparazzi ikuistamaan herkkiä hetkiä...
Tuhka niin innoissaan putsaa Matoa, ettei korvatkaan näy kuvissa. :P
"Hitto, meidät on nähty!"
"No, poseerataan nyt sitten!"
Jerryltäkin taas oikein ominainen poseeraus. :P
Täällä on muuten tullut paljon lunta! Sitä sitten onkin koko kolmikko ikkunasta ihmetellyt kovasti. :) Kohta se onkin sitten joulu.. Saapa nähdä mitä pukki kissoille tuo! ;)
Ikäviä nuo lääkkeet siinämielessä, että väsyttävät hirveästi. Tämän kyllä pitäisi lääkeselosteen mukaan mennä ohi n. parissa viikossa. Siltikin harmittaa katsoa ennen niin aktiivista kissaa, joka nyt vain nukkuu... Tosin, avokin mielestä tämä on vain positiivinen asia... :D
Ja toinenkin sivuvaikutus näyttää lääkkeillä olevan: Jerry on turvonnut tuhtimman näköiseksi. Sen todellakin huomaa, ensin kyllä luulin että minä näen omiani mutta oli avokin sitä mieltä että on nyt vähän tuhtimman oloinen jätkä talossa. Tiedä sitten että onko tuo hyvä vai huono asia..
Lisäksi mietityttää tuo antibiootin määrä. Sitä kun annetaan 2 tablettia 2 kertaa päivässä. Kun vahvuus on 40mg, tuntuu tuo määrä jotenkin suurelta. Ja kun muistelen enne antaneeni Tuhkalle johonkin vaivaan samaa lääkettä vain 1 tabletin 2 kertaa päivässä. No...kaipa ne lääkärit tietävät mitä määräävät. :P Edelleen nuo lääkkeen annot sujuu ihan hyvin, välillä ihan suosiolla ja välillä vähän väkisin. Mutta mitään kauheita taisteluita ei joudu käymään. Ja toki saa herkkua kun nätisti syö lääkkeet. Esim. eilenillalla nuo antibiootit meni suoraan kädestä, ilman nameja ja ilman pakottamista! :D
Meillä kävikin tänään pikkukissa Ilona kylässä, herttainen kippurahäntä. Tuhkaa kiinnosti kovasti uusi pieni kaveri, ja jopa Jerry oli ihan ystävällisesti nuuskimassa. Mutta mitä tekee neiti Mato! Hirmuisen äläkän pitää pienelle, liekö hieman reviiriuhkaa havainnut kun tuli toinen naaras omalle tontille. Mustasukkainen ;D Ilona on kyllä oiva pakkaus, häntää tosiaan löytyy ehkä 10 senttiä, sekin vähän kippuralla, mutta sehän ei menoa haittaa. Syys-Ilona on haettu Ylivieskan Eläinsuojeluyhdistykseltä, ja veikkaanpa että tulee sieltä myös saamaan kaverin itsellee, ennemmin tai myöhemmin! ;) Pitääpä joskus ottaa pikkuneidistä kuvia ja esitellä koko blogimaailmalle. :)
Tässäpä muutama kuva poijjiista.
Paljon tämän kummempaa aktiviteettia ei Jerry harrasta..
Tästä kuvasta näkyy tuo "turpoaminen", Jerryhän on siis normaalisti todella hoikka ja linjakas..myös maatesaan... vaan ei ole enää;
Tuhka - vai pitäisikö sanoa että Lauri Tähkä - ei malta poseerata ilman kiinnipitämistä
Ei tuo silmä oikeasti koko aikaa ole noin "vino", mutta tuosta näkyy hyvin, kuinka ohut karva on vieläkin tuossa tikkien kohdalla. Tuntuu, että sitä olisi jossain vaiheessa ollut paksummastikin jo, mutta miten se lie siitä yhtäkkiä kadonnut... Kutittaako tuota silmää sitten sen verran että sitä pitää hangata, eikä karvat pääse kasvamaan?
tosi nätti kaksoisleuka taustalla...
Mutta enihau, kylläpä tämä tässä suttaantuu. lääkitteminen ja muu. Vielä lauantaihin asti on jäljellä tuota antibioottia, sitten on vaan tuo pienenpieni Barbivet huijattavana kitusiin. Ja se lie jo niin pieni ettei edes maistu miltään :D Vaan saapa nähdä joudutaanko Jerryn kanssa suihkuhommiin loppuviikosta, kun ei oikeen noiden ai-niin-kipeiden tassujen kanssa näköjään onnistu itse itsensä pesu... Tuoksu ei ole kovin raikas tuossa kissassa. Sitä innolla odotellessa...
Kovin on siis sotkuinen ja pahantuoksuinen, kun ei oikeen kiinnosta itteänsä pestä kun on tassut ja varmasti muukin ruppi kipeänä. Lepäillessä tuo aika näyttää menevän, ei kuitenkaan nuku, silmät auki köllöttelee vaan... Harmi kun ei saatu/älytty pyytää kipulääkettä mukaan. Mutta eiköhän se tästä, ilman kohtauksia on ainakin luultavasti menty tämä päivä!
Tuhka ja Mato eivät kovin jaksa ihmetellä toisen vaisua mielialaa.
Tuhkallakin on niin kiire puskea kaikkea koko ajan, ettei ehdi poseeraamaankaan.
Ja Mato-neiti on nyt rahin valtias, kun Jerry ei viitsi sen päälle hypätä.
Toivottavasti tuo Jerry nyt tuosta piristyy kun tassut vähän parantuu ja tottuu lääkkeisiin. Nyt vaan mennään vähän hitaammin.
(Ja kuten huomaatte, en vielä kuvaile uudella kameralla... :P)
Heräsin vähän jännittyneenä tuossa kellon soidessa, kun ensimmäisenä tajuntaan iski ajatus: Jerrylle pitää antaa lääkkeet. Tämä kun ei ole koskaan ollut mikään helppo lääkittävä, vaan yleensä on haistanut lääkkeen ruoasta jo kaukaa, onnistunut pakenemaan pakkolääkintää, tuntuu että se osaa kääntää päätäänkin vähintään 200 astetta, kun koittaa saada suuta auki.
No, ajattelin että yritetään nyt edes ihan kaveripohjalta tätä hommaa. Herkkuboksi käteen, epilepsialääkkeen puolikas ja kaksi antibioottia toiseen. Epilepsialääkkeen sain tungettua pehmeän herkun sisään, ja se meni ihan ongelmitta, nuppineulanpään kokoinen annos kun on. Siitten vuorossa kaksi kertaa suurempi antibiootti tabletti, ja niitäkin kaksi. Mielessä kävi että ei tämä voi onnistua yhtä helposti... mutta kokeillaan! Pistin herkun ja tabletin päällekäin, ja tarjosin Jerrylle. Suureksi ihmeekseni jätkä muina miehisä mussutteli menemään, jopa suusta pudonneen antibiootin hotkaisi lattialta oitis! :O
Kyllä mäntä on nyt todella ylpeä pienestä potilaasta! Mutta arvatkaapa vaan, toimiiko enää toista kertaa, nyt kun pääsin kehumaan... :P
P.S. Lisäsin kategorioihin kohdan Epilepsia, jos joku sattuu eksymään blogiin tietoa etsiessään. Yritän tänne kertoilla mahd. hyvin meidän arjesta tuon sairauden kanssa.
Ei kyllä toivoisi koskaan sunnuntai-aamulle tämmöistä alkua. Tai sen puoleen millekään muullekaan aamulle. Herättiin nimittäin siihen, kun Jerry sai kohtauksen sohvan takana. Löi raukka päätään lämpöpatteriin kouristellessaan, ja kynnet senkun lentelivät. :( Muutenkin kohtaus oli melko pitkäkestoinen, n. 2-3 minuuttia. Oli alkanut taas kuolaamisella, mutta tällä kertaa ei pissannut alleen. Eikai ollut enää mitään mitä pissata eilisen jälkeen.
No, nyt kohtauksesta toipuminen alkoi kestämään pidempään kuin aikaisemmin, joten päätin että nyt ei enää odotella, vaan lähtään sinne lääkäriin. Soitto päivystävälle eläinlääkärille, jonka vastaanotto on n. 50 kilometrin päässä. Onni onnettomuudessa, meillä sattui olemaan Peten isän auto, joten pääsimme lähtemään heti. Klo 10 aikaan olimme jo päivystävän pihassa, ja Jerry pääsi tutkimuksiin.
Otettiin verikokeet, josta katsottiin mm. maksa- ja munuaisarvot, verensokerit ja mitähän noissa oli muita. Verensokerit olivat hieman koholla viitearvoihin nähden, mutta nousu saattaa johtua myös stressistä, jota on kyllä Jerryllä varmasti viimepäivinä ollut enemmän kuin tarpeeksi. Myös maksa-arvoissa oli pienen pieni heitto, mutta kuulemma niin pieni ettei sillä ole merkitystä. Sitä vain täytyy nyt kontrollikäynneillä seurata.
Tulehdusarvotkin olivat täysin normaalit.
Eli diagnoosiksi tuli idiopaattinen epilepsia, joskaan kasvaimen mahdollisuutta ei voi täysin poissulkea.
Epilepsialääkitys aloitettiin heti, annostuksena ½ tabletti Barbivet 30mg 2 kertaa päivässä. Luultavasti loppuelämän ajan.
Lisäksi tuli 7 päivän antibioottikuuri, Synulox 40mg 2 tablettia 2 kertaa päivässä. Tämä siksi, että takajaloissa oli enää yksi ehjä kynsi, kaikki muut olivat poikki ydintä myöten, ja todennäköisesti tulevat tulehtumaan.
Että nytpä se pahin painajaiseni sitten toteutui, Jerrylle jokapäiväinen, pakollinen ja jatkuva lääkitys. Nahkarukkaset on ostettu.
Laitan tähän vielä itselleni muistiin nuo verikoetulokset.
